Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

ISOT, PEEKOOT JA LUUSERIT

Hei, minä täällä kirjoittelen – kasvuhaluton yksiyrittäjä-luuseri. Enkä edes myönnä olevani yrittäjänä luuseri, kasvuhaluton kylläkin. En tykkää isoista hallitsemattomista riskeistä, niiden realisoituessa tappiot lankeavat usein yhteiskunnan maksettaviksi. Miulle riittää, että säilytän oman työpaikkani tyytymällä palkkaan, jonka työlläni pystyn ansaitsemaan. Toivon jopa, että pystyisin esimerkilläni rohkaisemaan muita samalle polulle ja yhteistyön avulla rakentamaan tukevampaa tulevaisuutta useamman yrittäjän kanssa.

Mie maksan laskuni, vuokraan työtilani, käytän muiden yrittäjien palveluja, ostan käyttämäni materiaalit, tilitän alvini ja veroni sekä huolehdin eläkevakuutuksestani. Miusta on hienoa, että olen pystynyt antamaan uuden elämän käytöstä poistetulle Tielaitoksen huoltohallille sekä ylläpitämään hitusen suomalaista konekudonnan osaamista kahdella teollisuuskutomoiden hylkäämällä kudontakoneellani. Mie olen ylpeä jopa siitä, että kuljetan tuotteissani pienen palasen kulttuurihistoriaa ja suomalaista talonpoikaisperinnettä. Ne asiat ovat tärkeitä miulle.

Tarkemmin ajatellen en mie olekaan luuseri, vaan suoraan sanoen kauniiseen pakettiin kääritty lahja yhteiskunnalle. En hamua tukiaisia -tulen toimeen omillani. En myöskään kurkistele veroparatiiseihin, vaan kuulun Iloisiin veronmaksajiin, jotka kokevat yhteiskunnan jäsenilleen tarjoamat palvelut niin tärkeiksi, että haluavat maksaa niistä veroina. Kun meidänlaisiamme on tarpeeksi, seisoo yhteiskunta tukevasti jaloillaan.

Omakehu sikseen ja katsotaan faktoja. Suomessa on tällähetkellä n. 180 000 yksinyrittäjää (vuoden 2018 tilaston mukaan 71 % kaikista Suomen yrityksistä) – lähes saman verran kuin työttömiä henkilöitä tammikuussa 2020. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvun ajan, nousua on ollut 2000-2019 välisenä aikana jopa 50 %. Samaa trendiä ei ole ollut työllistävien yritysten määrässä, niitä on kutakuinkin saman verran kuin vuosituhannen alussa. Laskettuna yritysten prosentuaalisesta liikevaihdosta on yksinyrittäjien osuus alle 15 %. Tiedot on poimittu Suomen Yrittäjien kotisivuilta, joilla tähdennetään, että yksinyrittäjien merkitys koko yhteiskunnalle on kasvanut.

Muistan 1990-luvun lopulla pidetyn palaverin, jossa ulkopuolinen konsultti ennusti, että tulevaisuuden Suomessa pienten yritysten yhteiskunnallinen merkitys lisääntyy merkittävästi suurten väistyessä. Mielestäni hän jopa korosti, että pienet ovat tärkeä realistinen mahdollisuus. Jälkiviisaana olen ymmärtävänäni, että se aika on tulossa – vai onko jo tullut? Vai menikö se korona-tilanteen jatkuessa? Miten käy yksinyrittäjien, joilla ei ole taloudellista puskuria ylläpitää toimintojaan liikevaihdon pudotessa lähelle nollaa? Korona lumipallo on lähtenyt pyörimään ja tuskin kukaan osaa ennustaa millaiseksi maailma jää kun se sulaa pois.

Iän kertyessä on ajatuksiini ja puheisiinikin putkahtanut sana eläköityminen. Sivusin asiaa viime vuoden lopulla kollegojeni kanssa. Heidän ensimmäinen kysymyksensä kuului: ”Mitä sie sitten (muka) tekisit?”. Huomasin vastaavani: ”Tekisin politiikkaa”. Kollegojeni kasvoille levisi epäileväinen hymynkare. Kun tähdensin, että haluaisin tuoda esille lempiaihettani, käsityöalan pien- ja etenkin yksinyrittäjän yhteiskunnallista merkitystä, muuttuivat hymyt hyväksyviksi. Mielestäni poliittinen keskustelu pohjustaa päätöksentekoa tuomalla yhteiskunnassa toimivien eri ryhmien ongelmia ja piirteitä esille.

Olen ollut koko elämäni kosketuksissa käsitöihin. Elin lapsuuteni 60-luvun maaseudulla, jossa omavaraistalous oli arkipäivää ja monenlaiset taidot tarpeellisia. Äitini oli ensimmäinen kudonnanopettajani ja kotona kudoimme isäni tekemillä kangaspuilla. Kudonnanalan koulutuksen jälkeen toimin opettajana, neuvojana, koulutus-suunnitteleijana, projektityöntekijänä, käsityökaupan myyjänä ja nyt 23 vuotta käsityöyrittäjänä. Koemusta ja näkemystä on kertynyt monelta alueelta.

En kuitenkaan ole nyt tekemässä poliittista päänavausta eläkepäivilleni. Sydämelleni on vain kertynyt niin paljon huolta kultturillisen ja taidollisen osaamisen sekä pienyrittäjyyden puolesta, että haluan vuodattaa ajatuksiani ”paperille”. En ole koskaan ollut innostunut varsinaisesta blogi-julkaisemisesta. Tiputtelen siksi vuodatuksiani tänne kotisivujeni KÄDET SYDÄMELLÄ –välilehdelle ja linkitän tietoa niiden ilmestymisestä yritykseni FB-sivulle.